Kangasvaraston pienennystä

Kolme tarvetta: a) neiti tarvitsee uusia paitoja b) kangaskaappi pullistelee ja vanhoja kankaita pitää saada kulutettua pois uusien tieltä c) tilkkupussit pursuu yli. Syntyy perusvaatetta, joita on piristetty söpöily kuvilla.

Kaavana OB:n kisuliini. Pallokangas Viljamin puodista, pinkki trikoo EK:sta.

Näperrystä

Jos viime postauksessa oli pikasurautus, niin nyt tuli sitten näperrettyä vähän enemmän. Teki pitkästä aikaa mieli tehdä jotain vähän suurempitöistä. Jämäpussin kätköistä kaivettiin kasa tilkkuja ja niistä tuli robotti. Esikoisen mielestä siitä tuli tosi, tosi, tosi, TOSI kiva! Ja tarkkaan poika katseli, että mitäs kangasta tässä on käytetty ja mitä kuvia robolla on mahassaan. Koska kyseessä on t-paita, niin ompelin robon ihan vaan suoralla tikillä kiinni, ettei tunnu ikävältä ihoa vasten. Enkä mä kyllä muutenkaan ihan niin paljon jaksa näpertää, että kunnolla aplikoisin. Olen huomannut, että nämä suoralla tikatut pysyy tosi hyvin kiinni ja säilyy siistinä pesusta toiseen.

Pikasurautus

Lähiaikoina on tullut ommeltua vain ihan perusvaatetta, bodyja, pöksyjä, paitoja. Sellaista nopeaa kaapintäytettä, joita ei jaksa kuvailla ja blogata. Tämä pieni liivimekko on kuitenkin jotenkin niin söpö, että halusin sen tänne laittaa. Meidän prinsessalle sopii tosi nätisti sininen väri. Ehkä se siksi näyttää niin kivalta hänen päällään. Se ei kuvista välity, kun ei ole suoraan kasvoista kuvaa, mutta voin kertoa, että sievä hän on <3

Liivimekkoa on helppo yhdistää muiden vaatteiden kanssa. Ihanan raikkaita värejä! Ja tällainen joustofrotee on helppo ihan arkikäytössä.

Meillä kävellään jo kärryn kanssa. Neidillä on nyt ikää 9kk. Vielä hetki varmaan menee, ennen kuin aletaan tepsutella ilman tukea. Mun puolesta saisi pysyä vauvana vielä pitkään!

Aurinko lämmittää jo niin mukavasti tuolla ulkona, että pitäisi alkaa ahkeroida kesävaatetta. Muuten käy niin, että yhtäkkiä huomaan olevan kesä ja kaapissa on vaan pitkähihaista ja sitten onkin kipaistava kauppaan...

Väriä kevääseen

 

Aurinko paistaa ihanasti ja tekee mieli lisätä väriä vaatetukseen. Poika varsinkin rakastaa värejä. Lueskeltiin tuossa yhdessä Ottobre-lehtiä ja kyselin vähän, että mikä poikasta miellyttää ja mitä hän haluaisi, että äiti ompelisi. Selkeästi kiinnostusta herätti juurikin värit ja pienet yksityiskohdat, kuten taskut, erilaiset koristukset, kirjaimet ja numerot jne. Olin jo katsellut tätä svetaritakkia sillä silmällä, että sitä voisi kokeilla tehdä.Tämän siis poikakin lehdestä bongasi. Kaava on OB 3/2010 Reggae vetoketjusvetari. Leveys koosta 104 ja pituus 110. Poika on n. 115cm ja hoikka. Aika hyvän kokoinen tuli. 

 

Sininen joustocollege on Noshilta ja ihana raitaresori Majapuulta. näin joskus jo aikoja sitten kuvan svetarista, jossa oli käytetty moniväristä resoria ja olen siitä saakka halunnut toteuttaa saman tyylisen. Kun Majapuulle tuli tätä resoria myyntiin, niin sitä oli pakko tilata heti. 

Taytyy kyllä myöntää, että nyt mentiin aika osaamisen rajoilla.Taskut, helmaresori ja kauluksen sauman piilotus vaati miettimistä ja kokeilua, mutta tulipahan tehtyä. Tekis mieli tehdä uusi samanlainen svetari, että tulisi opittua kunnolla nuo muutamat uudet jutut.

Ilmeisen tyytyväinen käyttäjä ;)

Bodymekko

 

Viikonloppuna oli lasten serkun synttärijuhlat ja pitihän sinne saada prinsessalle jotain päällepantavaa. Kaapissa ei ole mekkoja valmiina, koska ne on arkikäytössä niin epäkäytännöllisiä. Kovasti odotan sitä aikaa, että voidaan alkaa hamosia käyttämään ihan tavallisinakin päivinä. Vaikka muuten kyllä saisi tuo neiti pysyä ihan vauvana vaan. Haikeus iskee jo nyt...

Tätä bodymekkoa ommellessa tuli taas pari eiku-ilmiötä. Sain kangastilauksen kylkiäisenä foenauhaa joskus syksyllä ja olen monesti halunnut sitä kokeilla. Päätin sitten kantata mekon kaula-aukon sillä. Foe oli helppo käyttää ja reunasta tuli siisti. Mutta ei se sitten kuitenkaan oikein näyttänyt siltä miltä halusin. Tykkään kovasti kantata samalla kankaalla kuin muukin vaate ja purin sitten foen pois ja kanttasin uudestaan. Itse tykkään enemmän tosta jälkimmäisestä. Entäs te?

 Toinen eiku oli mekon pituus. Tein ensin pidemmän, siis kunnolla mekon pituisen niin, että peppu peittyy. Ei kai hienot neidit esittele alushousuja? Mekko puettiin päälle ja kas! Eihän sillä voi kontata! Mekko jäi polven alle. Enpä tullut ajatelleeksi, kun ei ole tämä ongelma ennen tullut vastaan. Esikoinen kun ei konttausaikana mekoissa viilettänyt. Tässä kuvassa siis vielä pitempi helma.

 

Vähän on helma lopulta lyhyen oloinen, mutta yhtään pitempi se ei voi olla, koska nytkin se välillä jää vähän polven alle kontatessa. Söpö se kuitenkin on koko mekko ja oikeastaan aika ihanasti tuo pilkullinen peppu tuolta vilahtelee. Kolmas eiku oli mekon ja bodyalaosan yhdistävä sauma. Sen oli tarkoitus tulla helman ja bodyn väliin, ettei se painaisi pienen herkkää ihoa, mutta siinä kävi ajatusvirhe ja sauma on kuin onkin kokonaan sisäpuolella. Höh. En alkanut sitä purkamaan, koska helma on rypytetty rypytyslagan avulla ja koko homma olisi pitänyt aloittaa alusta. Eipä tuo sauma nyt näyttänyt kyllä menoa haittaavan. Olen kerran tehnyt yhden bodymekon lahjaksi ja silloin sauma meni onneksi oikeaan väliin.

Ihana kukkakangas on Majapuulta, vaaleanpunainen pilkkukangas Viljamin puodista. Kaavana OB:n sausage dog muokattuna mekoksi.

Rrrrimpsuloi

 

Rimpsenssalle rimpsuloi. Sellainen oli ajatus. Mutta tiedättekö, kun on olemassa niitä vaatteita, jotka eivät halua tulla ommelluiksi. Jotka panevat vastaan ihan viimiseen saakka. Tämä oli sellainen vaate.  Purin melkein jokaisen sauman. Monet niistä monta kertaa. Vaihdoin kanttaukset, kun ensimmäinen kokeilu epäonnistui.

 

Mutta tuli se lopulta valmiiksi. Ja ihan kivahan siitä tuli, vai?

 

 

 

 

 No EI. EI tullut. 

 

Poistin rimpsut lopulta kokonaan ja laitoin resorin. Luulenpa, että resori on liian löysä. En uskaltanut kokeilla tytölle päälle, ettei tule paha mieli. Onneksi huomenna on uusi päivä.

Lisää tähtiä

 Voiko tähtiin kyllästyä? Ei varmaan. Minä ainakaan. Onneksi pojallekin kelpaa. Tästä tuli kiva peruspaita.

Alan vähitellen oppia oikean koon tekemistä. Nämä itse ompaistut ei vastaa kaupan kokoja ja pitkään tein liian isoja. Vaikka on mulla vähän sama ongelma, kun ostan kaupastakin. Pikkusen jäi liikaa pituutta hihoihin ja helmaan, mutta toisaalta pituussuunnassa vaatteet tuntuu kutistuvan parissa ekassa pesussa kuitenkin, vaikka aina esipesen kankaat.Mutta kivan kaponen tästä tuli hoikalle pojalle. Tämä on kokoinaisuudessaan kokoa 110, mutta alkuperäisessä kaavassa ei ollut resoreita, niin niistä tuli vähän lisämittaa. Poika on jotain 115cm pitkä. Tein tuossa pari t-paitaakin samalla kaavalla, mutta koossa 104 ja ne on tosi hyvä.

Tykkään koittaa aina uusia juttuja, että saa vähän jujua näihin vaatteisiin. Nyt laitoin olkapäille tollaset star trek-palat (ei niillä star trekissä tommosia ole, mutta tuli vaan sellanen fiilis tästä paidasta ;) ).  Lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa alikeompelua tuohon tähteen. Ei mulla ole hajuakaan miten se pitäisi oikeasti tehdä, mutta tuommoinen se nyt on ja näyttää kivalta. Tikkailin useamman kerran tähden ympäri, että tulisi vähän piirretyn oloinen.