Joka kuuseen kurkottaa...

 

Halusin ommella jotain hillitymän väristä välillä. Olen sen sortin ihminen, jonka elämä menee kausissa ja kyllästyn helposti. On kausia, kun tekee mieli väri-iloitella ja sitten yhtäkkiä tulee stoppi ja pitää saada jotain muuta. Oikeastaan mulla on kolme eri vaihetta: värikäs, hempeä ja mustavalkoinen. Nämä vaatteet on nyt tosin jostain kahden viimeiseksi mainitun välimaastosta. Kuusi-kangas on Verson jiiceetä, raidallinen Viljamin puodista. Pitkästä, pitkästä aikaa tartuin taas puikkoihin ja neuloin vaatteille kaveriksi sukat. En muistanutkaan, miten mukavaa puikkojen heiluttelu on. Viime keväänä kun innostuin ompelusta, niin neulominen jäi täysin. 

Tunikan kaava on ottobresta.Oisko ollut uusin numero... Pitääpä tarkastaa. Lisäsin raglansaumaan nepit ja helmaan resorin, niin pysyy paremmin paikoillaan pikku ryömijän päällä. Leggarit on sivusaumattomat. Sukat on perinteiset junasukat. Ihan parhaat näillä pienillä. Mulla oli vaan vähän turhan paksu lanka, joten piti tehdä muutoksia matkanvarrella ja silti sukkaosasta tuli turhan leveä. En jaksanut alkaa purkamaan kuitenkaan.

 Tämän tunikan malli on tosi nätti. Kaula-aukossa on vähän rypytystä tuomassa tyttömäisyyttä.

Oikeastaan tilasin tämän kankaan esikoiselle, mutta siinä kävi niin, että tein tytön vaatteet ensin ja kangasta ei riittänyt enää pojan paidan hihoihin. Tästä tuli sitten oikein perus raglan. 

Koukussa haalareihin...

Haalarit on ihania. Niitä vois tehdä vaikka kuinka monta. Se mikä taas ei ole ihanaa, on kuvien ottaminen vauvasta, joka on juuri oppinut liikkumaan ;) Katsokaa vaikka:

 

 

Ja tältä se haalari siis nayttää. Kangas Versolta.

Harmaiden päivien piristys

Edellinen jumppis, jonka tein syksyllä alkaa jäädä vähitellen pieneksi, vaikka silloin se tuntui aivan valtavalta. Jumppikset on jotenkin tosi söpöjä näillä pienillä, vaikkei ne ehkä niin kovin käytännöllisiä olekaan. Tähän valitsin kankaaksi Verson puodin Rullaverho-joustofroteen. Liilojen piristeiden kanssa tästä tuli taas aika karkki. Sellainen hyvän mielen puku! Nämä vinoraitaiset kankaat on vaan ihan mahdottomia kohdistettavia tällaiselle amatööriompelijalle. Etukappaleelle onnstui tosi hyvin. ei melkein edes huomaa, että etuosa on kahdesta kappaleesta. Takapuolella taas raidat menee miten sattuu, vaikka kuinka yritin saada osumaan kohdilleen. Mulla taisi olla kaavat vähän vinossa, koska raidat menee vähän eri kulmassa, eikä siksi kohdistuksia saa osumaan. No, ehkä ens kerralla. Ensimmäistä kertaa käytin tuommoista pitsivetoketjua. Se tuli Viljamin puodin ylläripaketissa ja päätin kokeilla sitä tähän pukuun, vaikka vähän lyhyt onkin. Ei mitään hajua, miten se pitäisi laittaa kiinni, mutta ihan hyvältä se näyttää.

Hupun reunaan laitoin tereen, kun vuorin vaaleanpi liila jäi muuten vähän pliisuksi.

Jouluvaatteet

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin tein lapsille vaatteet jouluksi. Vauvalle piirtelin oman kaavan haalariin, kun en löytänyt sopivaa. Ihan ok siitä tuli. Lahkeet olis voineet olla vähän leveämmät, niin ois pussittaneet nätisti. Ihanan jouluinen kuitenkin. Yläosan vuoritin, koska en halunnut kanttauksia. Pallojoustis on Pehemiältä, diagonaaliraita Noshilta.

Pojalle halusin kokeilla tuommoista kaulusta, joita on ompeluryhmässä näkynyt. Ompelin ja purin, ompelin ja purin. Vieläkin jäi niskaan vähän ylimääräistä, mutta aika kiva tuli kuitenkin. Ja kaavaa ei siis tuohonkaan ollut. Siksi se ei ihan ekalla onnistunut (onnistuukohan mikään tosin...). Laitoin vielä kauluksen reunaan Viljamin puodin pandanapin yksityiskohdaksi. Vihreä velour on Eurokankaasta. Väri on luonnossa tosi kaunis metsän vihreä.

Molemmat vaatteet tein sillä ajatuksella, että niitä voi käyttää joulun jälkeenkin. Kunnon sovituskuvia ei nyt ole. Nuo muutama on otettu jouluna. Huomatkaa pojan herkkulautanen ;)

 

 

 

 

Söpöstelyä

Joulu senkun hurahti ohi. Ompelut on jääneet vähemmälle lasten sairastaessa. Olen vaan heittänyt haaveilevia huokauksia ompeluhuoneen suuntaan (ja tilaillut kankaita yön pimeinä tunteina...). Ennen joulua tein lapsille vaatteet aatoksi, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata niitä. Täytyy koittaa ehtiä joku päivä. Jotain pientä olen kuitenkin räpeltänyt ja tämän pupubodyn halusin laittaa tänne näytille, kun tuli niin söpönen. Pallokangas on Noshilta ja applikoitu kuva on Selian Metsänhenget kankaasta, josta tein itselleni paidan. Kangasta jäi vaan sen verran, että siitä muutaman kuvan saa leikeltyä ja tässä niistä yksi.

Kaavana OB:n Sausage Dog.

Päiväunien pituinen paita

Olen marinoinut tätä Käpysen kangasta tuolla kaapissa tarkoituksena tehdä pojalle paita. Tein saman sarjan herra hirrestä miehelle paidan jo aikaisemmin ja kangas oli niin kaunis ja hyvän laatuinen, että tilasin toisella kertaa sitten tätä teräsromua. Paita valmistui vauvan päiväunien aikana ihan kaavojen piirtämisestä viimeistelyyn saakka. Ainoa mikä jäi tekemättä oli silitys. Siinä vaiheesa kuului itkuhälyttimestä y-ää!

Kaavana on OB 6/2014 Three buttons muokkauksilla. Poistin nappilistan ja tein sen sijaan kauluksen ja kaaaaaaaaaavensin reeeeeeeippaasti. Oikeesti mua ärsyttää noiden mallien leveys! Poika on hoikka (n. 18kg), pituutta n. 113cm. Piirsin kaavan leveydeksi 92 (!!!) ja pituutta tuli ehkä 116. Ja silti lopputulos ei ole mikään slimmi, vaan ihan rento ja t-paita mahtuu hyvin alle. Kasvuvaraakin jäi joka suuntaan, eli reilun kokoinen paita. Ärsyttää, että koskaan ei voi tehdä suoraan jotain kokoa, vaan pitää mitata ja muokata. Aikuisten malleissa sitä ymmärtää, että ollaan jokainen niin eri muotoisia, että tottakai niitä kaavoja pitää muokata itselle sopivaksi. Mutta lasten vaatteet on tuollaisia rentoja eikä istuvuus ole niin justiinsa, kun ei niitä muotoja näillä pienillä ole. Jännittää aika paljon, että onko se aikaisemmin ompelemani lahjaompelus (tunika ja legginsit) missään vaiheessa käyttäjälleen sopiva. No, sen näkee sitten.

Lopputuloksena kuitenkin kiva paita ja hyvä malli. Nätti tuo raglanleikkaus, tuollainen kaareva täällä kertaa. Ja kauluskin on hyvä, vaikka sen ihan kokeiluluonteisena tein. Ja mikä tärkeintä, poika tykkää!

Uusi lempparimekko

Olen haaveillut itselleni mustasta mekosta, jota voisi käyttää arkena erilaisten sukkisten ja leggareiden kanssa. Kankaan kävin hakemassa EK:sta ja se on mustaa ihanan pehmeää velouria. Kaavana edelleen onion ja imetysluukku löytyy tästäkin, kun näin pitkässä vaatteessa vauvan ruokkiminen on muuten turhan hankalaa. Aika paljon olen kaavaa kyllä muokkaillut ja alkuperäistä on kohta enää tuo malli. Pitäisi koittaa tehdä kokoa pienempi, koska nuo nykyiset kaavat tein silloin, kun olin vielä raskaana. Tällä kertaa kavensin etukappaletta rintojen alta, koska edellinen mekko menee vähän ikävästi rypyille siitä. Selän puolelta istuu kuitenkin hyvin. Tähän halusin pitkät hihat ja pitkät resorit. Kaiken kaikkiaan mekosta tuli ihana! Kuvat on huonoja, mutta mustan vaatteen kuvaaminen talvella ei oikein onnistu tällaiselta kotikuvaajalta, joten pahoittelut siitä.